Torstaina

Jaahas, hetki taas vierähti kirjoitustaukoa viettäen, sillä läppärini oli huollossa. Olo oli puolitoista viikkoa kuin kädetönnä ilman konetta. Kyselin taannoin Facebook-sivuillani postaustoiveita ja useampikin toivoi kurkistuksia tavallisiin arkipäiviini. En ihmettele, tykkään itsekin seurata kaikista eniten juuri näitä Päivä kanssani-postauksia muiden blogeista. Tässä siis piipahdus viime torstai-päivääni. :)

Torstaina heräsin kotona noin kahdeksan tunnin yöunien jälkeen vähän väsyneenä. Menin illalla yhdeksän aikaan sänkyyn lukemaan Risto Isomäen Con Rit -kirjaa ja trilleri kävi niin jännittäväksi, että oli pakko lukea koko kirja lähes loppuun ja siinä huomaamatta vierähti keskiyöhön saakka. Nukahdin kirja kädessä. Ilalla kirjan lukeminen on rentouttavaa puuhaa, mutta liian jänniä teoksia ei kyllä kannata valita jos mielii vielä saada unen päästäkin kiinni. :) 

Itse tarvitsen yhdeksän tuntia unta, että olen parhaimmillani, joten tavoitteesta jäätiin nyt aika paljon. Lisäksi vireystilaan vaikuttaa paljon mihin aikaan nukkuu. Klo 00-09 nukuttu uni ei piristä samalla tavalla kuin klo 21-06 nukutut tunnit. Tähän liittyy sellainen hyvinkin mullistava ajatus, että me ihmiset olemme edelleen osa luontoa ;) ja nukkuminen tulisi kaikista keinovaloista ja häiritötekijöistä johtuen tapahtua pimeän tullessa, jotta voisimme hyvin. 

Aamupala oli tällä kertaa jauhelihaa ja marjoja ja banaani turkkilaisella jogurtilla sekä kahavetta. Kuvan muistin napata jo kun ateria oli melkein syöty. Muumimukisarjani pääsee nyt myös julkisuuteen. :D Oli aika jolloin ne olivat cool, mutta se aina on kyllä jo mennyt. 

Aamutoimien jälkeen kuljetin itseni Centerille tarkoituksenani treenata ennen työpäivän alkua. Taukohuoneessa lörpöttelin ystävien kanssa kahvikupin ääressä. "Olkaa ihan luonnollisesti" -käskyllä tuli sitten tällainen kuva hulluista bodareista. 

Sitten olikin treenin aika. Alkavat kuukautiset tekevät olon voimattomaksi salilla ja elämässä muutenkin ja yritän ajoittaa omat treenini siten, että kuukautisten alkamisviikolla puolitan treenien volyymin tai pidän muutamia päiviä totaalilepoa treeneistä ja vain chillailen. Tätä suosittelen muillekin tavoitteellisesti treenaaville naisille. Ei ole fiksua puskea väkisin jos kroppa kertoo muuta. Sain vielä valkulta eli Heikiltä thumbs upin ajatukselleni jatkaa vasta ensi viikolla täydellä höyryllä.

menkkakuva.jpg

Olo ei tosiaan ollut mitenkään kovin voimallinen, mutta ajattelin että pieni treeni tekee hyvää jos vain teen sen sillä kapasiteetilla mikä nyt on. Merkkasin myös taukohuoneemme seinäkalenteriin oman kuukautiskiertoni, jotta jatkossa ystävätkin ymmärtävät pienen *köh* alakuloisuuden ja ylidramaattisuuden tiettyyn aikaan kuusta. Muutaman Centerin hirmuhallitsija -Hanski- kuiskutuksen kuultuani ajattelin, että se lienee tarpeen. :D <3

Be Amazing. Not today, ajattelin minä. Ensi viikolla sitten taas.

Henkka-valkkumme lähti salille kaveriksi, se veteli lisäpainoleukoja. Minulla oli vuorossa alaviistopenkkiä, kulmasoutua, pystypunnerrusta, pulldownia ja pari kiekkaa kelkantyöntöä.

Football-bar eli tuo outo tanko on kyllä ihan suosikki. Siinä olkapäät ovat mukavasti suojattuna ja penkkaaminen tuntuu todella luonnolliselta. Olkapääni onkin ollut pitkään hiljaa ja kondiksessa viime syksynä alkaneiden stressikipuilujen jälkeen. 

Penkissä puskin taas paremmin kuin männäviikolla, painoa oli 500g enemmän. Käytin korotukseen näitä Centeriltä löytyviä minilevypainoja. Ovat hurjan hyviä jos haluaa edetä, mutta rahkeet eivät riitä joka kerta monen kilon korotuksiin.

Toinen lemppariliikkeeni on tällä hetkellä pull down. Päällä on muuten Kaisalta lainattu Lorna Janen hauskan värinen toppi, joka on aivan ihana päällä. Unohdin oman treenitoppini aamutohinoissa kotiin. 

Lyhyt, hyvä treeni rauhoitti mielen ja kropan. Olo oli paljon parempi ja ärsytysfiilis tipotiessään. Palautusjuomaa naamaan taukohuoneessa. Housussa reikä. On muuten noin 10 vuotta vanhat Niken treenihousut, kestäneet aikaa hyvin.

Sitten olikin päivän ensimmäisen valmennuksen aika. Pohdittiin valmennettavan kanssa hänen elämänarvojaan ja miten ne toteutuvat omassa arjessa. Arvojen ja arjessa toteutuvien tekojen ristiriita on iso stressitekijä. Jos itselle tärkeät arvot eivät toteudu omissa toimissa päivätasolla, on ihminen tällöin tyytymätön ja ahdistunut. 

Valmennettavallani asiat olivat kuitenkin hyvin ja oma arki heijasteli pitkälti omaa arvomaailmaa. Muutamia pieniä korjauksia kuitenkin oli ja tavoitteet asetettiin tätä silmällä pitäen. Piirroksen olen julkaissut valmennettavan luvalla.

Seuraavaksi oli vuorossa asiakkaani Tiian viimeinen valmennuskerta. Tiian täyttämän fyysisen hyvinvoinnin loppukartoituksen mukaan kolmen kuukauden valmennuksen lopputulemana oli kaikkien mitattujen osa-alueiden parantuminen. Tiiasta ja hänen valmennusmatkastaan on tulossa ihan oma postauksensa lähiaikoina. 

Sitten pääsin syömään. Tämän päivän eväät näyttävät kyllä tosi köyhiltä. Kanaa, riisiä ja marjoja.

Sitten ohjasin eräälle asiakkaalle uuden treeniohjelman ja vedin pienryhmälle treenisession. Kuvaa en muistanut työn lomassa. 

Sitten tulikin jo seuraavan aterian aika. Tässä smoothiessa heraa, banaani, marjoja, kaurahiutaleita, cashew-pähkinöitä ja Wellness Greens -viherjauhetta. Taustalla Heikin jalka.

Seuraavaksi yleistä häsäystä. Ystäväni Olli Sovijärvi piipahti salilla osteopaattimme Kari Suomalaisen hoidossa. Valmennusten välissä kerkisi Ollin kanssa onneksi turista hetkisen kuulumisiakin kun ei oltu nähty aikoihin. "Pojat nyt on otettava selfie blogia varten", ihan pakottamatta poseerasivat kuvassa. :D 

Sukulaisuussuhteita ehtii onneksi hoitaa työpaikallakin, kun siskokin treenaa Centerillä. Ellun ohjelmoinnista vastaa Ellun kannalta valitettavasti meikäläinen. :D Ellulla on hurjan hyvät voimaominaisuudet ja niitä tässä kehitetään eteenpäin.

Sitten päivän viimeinen valmennus: tehoryhmäni Nina, Kaisa ja Johanna! Meikäläisen selfie-ilmeet suotakoon anteeksi, päivä oli jo pitkällä. :D Tytöt valitsivat tällä kertaa villin kortin eli ylläritreenin: kelkan työntöä, pikkukelkan vetoa ja farmarikävelyä neljä kierrosta. Ennen treeniä vielä naurattaa!

Tytöt vetivät hienosti! Väsynyttä sakkia, mutta näinhän se kuuluukin. Treenin kesto oli kuitenkin lyhyehkö, 35 minuuttia. 

Sitten kotiin! Pyöräni seisoskeli yksikseen takapihalla. Mulla on työmatkaa ehkä kilometri, mutta tulen usein silti pyörällä töihin. Seitsemän jälkeen oli jo pimeääkin!

Kotona söin vielä supersatsin jauhelihaa, riisiä, kasviksia ja pussin kuivattuja viikunoita, mutta unohdin ottaa niistä kuvaa. 

Tällaista oli tämä torstai! :) Ihan lähiaikoina tulossa postaus Tiian valmennusmatkasta, stay tuned.