Relaaminen - hyvinvointimme unohtunut palanen

Fiksu treeni, oikeanlainen ravinto, riittävä uni ja aktiivinen stressinhallinta. Siinä ovat hyvinvointimme kulmakivet. Viimeinen noista jää useimmiten lapsipuolen asemaan, vaikka kolme ensimmäistä olisivatkin varsin hyvin hallussa. 

Näen työssäni paljon stressaantuneita, jo loppuun palaneita tai sinne matkalla olevia ihmisiä. Arki on kiireistä eikä pysähtymisen hetkiä ole tarjolla, ellei niitä itselleen järjestä.

Saattaa olla niinkin, että ruokavalio ja treeni on hiottu huippuunsa, mutta elämässä ei ole lainkaan tilaa muulle. Olemiselle, puuhastelulle, hengittämiselle tai minkään tekemättömyydelle. Loma ei korvaa näiden asioiden laiminlyömistä arjessa. Nämä ovat kuitenkin aivan äärettömän tärkeitä hyvinvointimme palasia. Meitä ei ole tehty hyppimään duracell-pupuna viikosta viikkoon ja vuodesta toiseen. Välillä olisi hengitettävä syvään ja otettava aikaa muullekin.

Valmentajana sanoisin, että kaikista hyvinvoinnin osa-alueista juuri relaaminen on se kaikista vaikein palanen toteuttaa useimmille. Monille sen tarvitsisi olla se aivan ensimmäinen asia, ennen treeniä tai edes ravintoasioihin keskittymistä. Kun stressilevelit huitelevat taivaissa, on muutosten tekeminen pysyvästi muilla osa-alueilla vaikeampaa. 

Monille stressinhallinta on myös asia, josta puhuminen koetaan vaivaannuttavaksi. Ehkä siksi, että siinä mennään vielä ravintoa ja treeniäkin henkilökohtaisemmalle tasolle. Lisäksi uskon, että tietty vastahankaisuus kohdata asia johtuu myös siitä kuvasta, jonka joskus saa mediasta siitä, millainen on hyväkuntoinen ja "fit" tyyppi. Treeniä on paljon, syömistä tarkkaillaan ja aamulenkeille herätään neljältä.

Kun alkaa puhua rentoutumisesta ja ehdottaa että treeni olisikin parempi jättää väliin ja mennä sen sijaan rauhalliselle kävelylenkille metsään, se sotii melkoisesti tätä kuvaa vastaan ja kuulostaa joltain yksisarvishöpöhöpöltä. "Treenaamaanhan tänne tultiin, eikä istumaan villasukat jalassa rentoutumisharjoituksia tekemässä!". Ainakin itse olen joskus ajatellut näin. Usein siinä vaiheessa kun treeniä jo tulee mukavasti ja ruokajutut on ok, pullonkaulaksi jää juuri stressinhallinta. Voi olla vaikea hyväksyä, että relaaminen onkin se puuttuva lenkki eikä suinkaan se, että treeneissä tai syömisissä olisi enää kauhean suurta vikaa.

Usein tuntuisi myös olevan helpompaa keskittyä kikkailemaan määrättömästi ravinnolla tai lisätä treeniä, siinä toivossa että toivotut tulokset (kehonkoostumuksen paraneminen, voiman lisääntyminen, vatsa -ja suolisto-ongelmien ratkaisu, energiatasojen nousu ja jaksaminen ovat niitä yleisimpiä tavoitteita) syntyisivät tätä kautta. Joskus vastaus onkin ihan muualla - siinä ettei tee enemmän sitä mitä elämässä jo on, vaan ottaa mukaan tietoisen relaamisen ja lisää höpöhöpöä.

Näitä seuraavia suosittelen kaikille:

Kävely. Äitinikin sen jo on sanonut, jos on paha mieli ja ajatukset sekaisin, mene kävelylle selvittämään päätäsi. Varsinkin metsässä ja luonnossa kävely auttaa kaikkeen ja pitää stressitasot kurissa. 

Läheiset ihmiset ja sosiaaliset kontaktit. Ehkä kaikkein eniten laiminlyöty asia hyvinvointiympyröissä. Välillä ruoka- ja treenihommia näkee tehtävän vähän liian paljon tämän aspektin kustannuksella. Rakkaiden lähellä oleminen erittää oksitosiinia, "kiintymyshormonia", joka tasapainottaa stressihormoniamme ja rauhoittaa.

Jos vaihtoehtona on, syökö eväskipponsa yksin toimistonnurkassa vai meneekö kaverien kanssa lounaalle, vaikka ruoka ei olisikaan ihan just niin optimaalista kuin olisi halunnut, ehdotan valitsemaan jälkimmäisen. Ravinto ja ravinnerikas ruoka on tärkeää, mutta niin ovat myös läheiset ihmiset. Toki jos läheiset syövät lounaaksi aina pizzaa ja hampurilaisia, niin sitten se ei ole enää terveyden kannalta ihan sama. :D Mutta joskus niitäkin voi syödä yhdessä kuolematta tai lihomatta norsuksi välittömästi.

Meditaatio. Meditaatio voi olla vaikka kävelyä hiljaisessa metsässä ympäristön ääniin ja tuoksuihin keskittyen. Tai voi turvautua antamaan päälleen tilaa käyttämällä meikäläisen suosikkisovellusta Headspacea, jossa meditaation aloittaminen on tehty superhelpoksi. Meditaatio ja mindfulness-tekniikat ovat niin tutkitun varmoja stressinalentajia, että ei voi kuin suosittaa ihan jokaiselle.

Terapia. Omien ajatusten selvittely ammattilaisen avulla. 

_MG_9890.jpg

Jooga. Jos on ikinä käynyt joogassa, tietää mikä olo on harjoituksen jälkeen. :) Joogassa oikeanlainen hengittäminen on olennainen osa harjoitusta. Arjessamme hengitämme pinnallisesti, mikä lisää stressin tunnettamme. Rauhallinen yin-jooga on loistava pari myös painoharjoittelulle.

Elämykset ja omasta maailmasta poistuminen, uuden kokeminen. Matkustelu, kulttuurielämykset, uusi harrastus (esim. pitsinnypläys, neulominen tai vaikka sisustaminen), ravintoloissa käynti. Mikä ikinä se mieluinen juttu kullekin on. Vähän totutusta poikkeavasta näkövinkkelistä oman maailmansa tarkasteleminen jelppii usein ja on helpompi suhtautua omiin huoliinsa vähän armollisemmin.

Itse rakastan elokuvia ja teatteria ja käyn tasaisin väliajoin niissä, välillä täytyy uskaltautua myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle taidenäyttelyihin ja museoihin.

Digitaalidetox. Tasaisin väliajoin laitteista irrottautuminen esim. viikonlopun ajaksi. Sopii hyvin esim. silloin kun on tekemässä yllämainittuja asioita. :) Saatan itse sulkea puhelimeni viikonlopuksi kokonaan. Tällöin on varmasti hyvä ilmoittaa päätöksestään lähimmille, ettei tule paniikkitilanteita. Nykyajan jatkuva tavoitettavuus stressaa ja joskus on hyvä irrottautua somesta ja puhelimen räpläämisestä muutamaksi päiväksi. Jos et ole kokeillut, mieti aika jolloin tämä onnistuisi? Huomaat ihan varmasti eron olossasi.

laitteet.jpg

Ja muistakaa toki, että stressi ei ole pelkästään huono juttu. Ilman stressiä emme saisi mitään aikaiseksi. Tarvitsemme kuitenkin tasapainoa. Rauhallisempaa loppuviikkoa kaikille. :)