Pelosta

Pidin eilen ihka ensimmäisen Periscope-lähetykseni. Jessus, että pelotti. :D Olen teininä ja nuorena kärsinyt lähes lamaannuttavasta esiintymispelosta, joka on iän ja harjoituksen myötä asettunut hallittavakseni. Nykyään nautin luentojen pitämisestä ja ihmisten edessä oleminen on jollakin lailla luontaista, mikä tietysti on valitsemassani ammatissa melkoisen hyvä juttu. :) Tuo Periscope oli kuitenkin sen verran uusi foorumi, että jännitys olikin pitkästä aikaa jotakin tuollaista teini-ikään palaamista.

Periscope-lähetyksen voi katsoa vielä tämän päivän ajan. Aiheena lörpöttelyissäni on onnistunut elämäntapamuutos - mitä sudenkuoppia kuntoprojektien aloittamiseen liittyy ja miten ehkä hieman eri tavalla tekemällä voisi onnistua. Ajatukseni kumpuavat valmennustyöstäni asiakkaiden kanssa ja tosi mielelläni jatkossa kuulen teidän ajatuksianne siitä, mitä haluaisitte lähetyksissä kuulla ja kokea. :)

Nauhoitimme Jaskan kanssa myös toissapäivänä Paleoradion jakson, jossa juttelimme yrittäjyydestä ja mitä olemme viimeisen neljän vuoden aikana oppineet valmennustyöstä, ihmisistä ja ennen kaikkea itsestämme. :) Tuossa lähetyksessä tapahtunut tietokoneen yllättävä toimintahäiriö katkaisi omia ajatuksiani sen verran, että yksi tärkeä oppi jäi sanomatta. Nimittäin se, että olen viime vuosina tajunnut sen miten hyvä ohjaaja pelko on. Se, että jokin pelottaa, ei välttämättä tarkoita sitä, että sen tekemistä pitäisi välttää. Pelko voi olla "ystävä". Sen sijaan, että työntää pelkoa kauemmas, koska se on epämiellyttävä tunne, ottaa hetken ja kuuntelee mitä se yrittää sanoa.

Olen oppinut että on hyvää pelkoa ja huonoa pelkoa. Hyvä pelko on sellaista, mihin liittyy myös innostusta ja uskallusta, "uskaltaisinkohan minä", "en minä kyllä tuohon pysty, haluaisin kyllä, mutta enhän minä voi!". Nuo ovat lauseita, jotka monasti omassa päässäni käyvät. Huonon pelon tunnistaa helpommin, jokin juttu tuntuu intuitiivisesti huonolta ja ikävältä.

Vaikka olen helposti innostuva ja sosiaalinen, toinen puoleni on pelokas ja hitaasti sopeutuva. Päiväkodissa itkeskelin aamuisin usein äitiä, ennen kuin totuin ja sitten en olisi lähtenyt kotiin millään. Koulussa itkin ykkös- ja kakkosluokilla ekojen koulupäivien aikana koti-ikävääni. Pelko ei ole silti estänyt minua tekemästä mitään mitä olen halunnut - kumma kyllä. Halusin interrailille 19-vuotiaana. Muistaakseni ehdimme Joensuusta junalla Pieksämäelle, kun ekan kerran se iski: mitä hittoa olen tekemässä ja tästä täytyy nyt jotenkin päästä perääntymään. :D Matkalla ikävöin viidestä viikosta ekat kolme. :D Ihanaa kuitenkin oli ja maailman paras päätös oli lähteä.

Lähdin Kanadaan harjoitteluun ja Belgiaan jatko-opiskelemaan, vaikka pelotti niin vietävästi. Sätinkin ensin perillä uudessa kotimaassani itseäni, että miksi ihmeessä tähänkin liemeen itseni pistin kun tämä on niin vaikeaakin.

Muutin Helsinkiin hyläten samalla minulle tarjotun lehtorin viran Joensuun yliopistossa. Helsingissä en tuntenut ketään ja mietin, että josko turvallinen Joensuu olisi sittenkin ollut parempi, vaikka sisimmässäni tiesin etten olisi millään voinut jäädä. Helsingissä hyppäsin tutkijan polulta yrittäjäksi (pelottavin juttu ikinä!). Aloin valmentaa, luennoida, pitää webinaareja ja pääsin esiintymään jopa televisiokameroille muutamaan otteeseen. Sisäisesti huusin itselleni, että oliko nyt taas ihan pakko kun tämä on niin kauhean epämukavaa ja vaikeaa! 

Nyt rakkaimman lapseni eli podcastimme aloittaminen sekin pelotti, koska esiintymispelko nosti taas päätään - "voisinko minä todella!". Yrittäjänä hyppäsin ja perustin ystävien kanssa OP Centerin. Ja sitten pidin sen Periscope-lähetyksen. :D

Tässä minun pelon hetkiäni, joista kaikista on seurannut tärkeitä, rakkaita ja välttämättömiä muutoksia. Jollekin toiselle kaikki tämä olisi varmasti ollut ainoastaan innostavaa ja piece of cake. Kyse on tietenkin perspektiivistä ja mikä kenellekin on pelottavaa. Toista pelottaa haiden seassa uiminen ja toista kotipaikkakunnalta poismuutto. 

Toivotan jokaiselle hieman niitä innostavan pelon hetkiä, itse ainakin aion vähän etsiskellä niitä taas tänäkin vuonna. :)