Missä mättää jos suksi ei luista?

Nyt eletään sitä aikaa vuodesta, että moni tammikuussa aloitettu kunnonkohotus- ja laihdutusprojekti on hyvässä vauhdissa ja suurin osa varmasti törmännyt ensimmäisiin vaikeuksiin. Ja osa projekteista on jo kuopattu kokonaan. 

Ihmiset tulevat valmennusprosessiin eri tavoittein, eri odotuksin ja eri uskomuksin varustettuina. Joskus valmennuksen ensikuukaudet ovatkin vanhojen uskomusten purkamista. Mitä kauemmin henkilö on yrittänyt omin voimin päästä tuloksiin - mitä ikinä ne kenellekin tarkoittavat - sitä enemmän hän on usein kerännyt ylleen uskomusten panssaria.

Uskomuksilla tarkoitan tietoja, luuloja ja mietteitä siitä mitkä asiat itselle sopivat. Kuten miten painoa pudotetaan, mikä liikuntamuoto on itselle paras, miten rasvaa poltetaan tai miten omaa jaksamista parannetaan. Usein nämä uskomukset eivät henkilöä palvele eikä niiden mukaan eläminen ole tuonut toivottuja tuloksia. Niistä on kuitenkin ymmärrettävästi hankala luopua, onhan niitä kannettu mukana vuositolkulla.

Monesti oman edistymättömyyden ympärille on rakentunut ongelmarypäs, joka sisältää ainakin pari tai kaikki seuraavista: vatsa - ja suolisto-ongelmia, selkäkipuja, aineenvaihdunnan hidastumista, väsymystä, makeanhimoa, energiattomuutta, rasva ei pala, pala ei kasva, tulokset salilla junnaavat paikallaan. On alettu uskoa omien geenien surkeuteen tai omaan erityislaatuiseen selvästikin syntymästä asti vaivanneeseen huonouteen.

Edellä mainitut ongelmat eivät siis toki ole keksittyjä, vaan hyvin todellisia. Sen sijaan ongelmien ratkaisut ovat usein paljon yksinkertaisempia kuin ihminen itse osaa ymmärtää. Aina ei ole kysymys monimutkaisista hormonaalisista ongelmista, geneettisistä vääristymistä tai edes siitä, että syö vääränlaisia ruoka-aineita. 

Valmennan ja olen valmentanut 99 % naisia, joten puhun suurelta osin naisten maailmasta käsin. Tyypillisiä esimerkkejä naisilta ovat mm. seuraavat lauseet: "Minulle ei tuo salitreeni oikein sovi, kun alaselkä ei yhtään tykkää mistään maastavedoista tai kyykyistä." "Salitreenissä ei tule minulle edes hiki." "Mulla on aineenvaihdunta tosi hidas." "Minun täytyy kyllä liikkua kovaa se 6-7 kertaa viikossa jos meinaan, että paino ei nouse." "Minun täytyisi kyllä syödä kevyemmin kun tuota läskiäkin riittää." "Olen yrittänyt kaikkeni, mutta salilla painot vain pysyvät samana, en taida olla siinä kovin lahjakas."

Puretaanpa näitä uskomuksia tässä. Usein ongelmarypäs onkin rikkaruoho, jolla on sitkeät juuret paljon pintaa syvemmällä. Jollei kitke juuria, ei kitke rikkaruohoakaan. Juuret ovat usein yksi tai useampi seuraavista kohdista. 
Liian vähäinen syöminen on yksi kaikkien aikojen suurimmista naisten kompastuskivistä mitä tulee laihtumiseen, arjen ja liikunnan suorituskykyyn, voimatasojen tai jaksamisen kasvattamiseen. Hyvin hyvin harvoin valmennuksessa tarvitsee käskeä naista vähentämään syömistään. Lähes aina syömistä on lisättävä.

Tämä tuntuu varmaan uskomattomalta kun kansakuntamme on ylipainoista ja ylensyövää. Puhunkin toki oikean ruoan syömisen lisäämisestä, en siitä että ruokavaliosta puuttuu vielä pari Snickersiä. Jos nainen on ylipainoinen ja painonpudotustarvetta riittää, tavallisen oikean ja aidon ruoan vähäinen syöminen ja jatkuvalla dieetillä oleminen on nimenomaan se ongelma. Tällöin makeanhimo vaivaa jatkuvasti ja energiavaje täytetään kyllä, mutta ei millään fiksulla.

Ateriarytmin muodostaminen ja kunnollisen itse aidoista aineksista tehdyn ruoan syöminen kylläisyyteen ovat ratkaisuja - ei jatkuva ruoan rajoittaminen. Patrik Borg on lanseerannut loistavan käsitteen nälkävelasta ja en voisi olla enempää samaa mieltä. 

Kun nainen valittaa etteivät tulokset salilla nouse/lihas ei kasva/immuniteetti on huono ja on jatkuvassa flunssakierteessä on myös hyvin usein kysymys siitä, että syödään liian vähäisesti. Tällöin keholla ei ole rakennusaineita kasvattaa voimaa, lihasta tai rakentaa immuniteettia. 

Monesti ihmiset keskittyvät kokonaisuuden hallinnan sijasta detaljeihin. Kysymys ei olekaan siitä, että et tiennyt syödäkö kuorimattomia vai kuorittuja manteleita tai siitä että oli jokin mystinen lisäravinne, jonka olit unohtanut ottaa. Vaan siitä että syömisen määrä onkin ollut liian kauan 1500 kcal päivässä ja keho on sen takia jatkuvassa stressitilassa. Kropan tarve saattaisikin olla 1900-3000 kalorin välillä riippuen aktiivisuustasosta. Tämän takia rasva ei pala, treeneissä ei tule kehitystä eikä niistä palaudu, kroppa käy jatkuvasti ylikierroksilla tai kehossa on kiputiloja.

Toinen yleinen ongelma on se, ettei osata treenata oikein. Tämä on monesti kokeneidenkin kuntoliikkujien ongelma. Jos salitreenissä maastaveto sattuu selkään, kyse ei ole siitä että maastaveto on huono liike, vaan että kehossasi tai treenitekniikoissasi on jotakin korjattavaa. Yleensä kysymys on joko siitä, että tehdään jatkuvasti ihan liikaa ja odotetaan tuloksia tai sitten siitä, että tehdään liian vähän ja odotetaan tuloksia. Plus jos puhutaan naisista, syödään vielä kaiken päälle liian vähän. 

Ensimmäinen esimerkki on nainen, joka haluaa polttaa rasvaa tekemällä kaikkea yhtä aikaa. On crossfit ja juoksuharrastus ja pistetään päälle vielä vaikka kuntonyrkkeily. Nämä yhdistettynä liian vähäiseen syömiseen tuovat huonoja tuloksia eli ei tuloksia ollenkaan plus ylirasitusoireita. Kaikesta puuhasta huolimatta keho ei muutu, vaikka se oli odotus. Tästä henkilö on päätellyt joko tekevänsä liian vähän tai olevansa geneettisesti erilainen kuin kaikki muut.

Sen sijaan, jos treenejä tehtäisiin fiksun suunnitelmallisesti ja joka treeniä ei tehtäisikään ultimaaliseen failureen (=maataan lattialla verenmaku suussa läähättäen) alkaisi tuloksiakin tulla. Tämä on ihan arkipäivää meikäläisten valmennustyössä - tuloksia alkaa tulla kun treeniä järkeistetään ja vähennetään, syömistä lisätään asteittain. Tällä tavoin kehon stressiä saadaan kuriin.

Toinen tapaus on nainen, joka jo treenaa salilla 3-4 kertaa viikossa, mutta salilla tekemisen aste kaipaa vähän potkua. Treenipainot pysyvät samana, salilla ei oikein tule hiki ja voimatasot eivät nouse. Treenit ovat olleet jatkuvaa satujumppaa, jossa itseä ei osata puskea oikein. Monelle on yllättävää se, että salilla täytyisi tulla aina kehitystä. Viikottain, kuukausittain ja vuositasolla. Tämä tarkoittaa, että treenipainot nousevat, tekniikat paranevat, treeniohjelmaa vaihdetaan tasaisin väliajoin ja voimatasot nousevat. 

Syömisen lisäämisen ja treenin järkeistämisen lisäksi kolmas kehityksen este on riittämätön uni ja lepo. Unesta karsitaan, vaikka sen kuuluisi olla kaiken perusta. Unen parantamisen sijaan keskitytään ehkäpä treenien lisäämiseen tai syömisen vähentämiseen painonpudostusta odotellen. Kun paino on tipukaan, nipistetään vielä vähän lisää ja/tai lopulta luovutetaan ja retkahdetaan syömään mitä sattuu. Kun uni olisi kunnossa, kroppa olisi tasapainossa, ressaisi vähemmän, jaksaisi treenata, treenipainot nousisivat, mieliala olisi korkeampi, mieliteot vähentyisivät ja ruokailuun jaksaisi suhtautua maalaisjärkisesti. 

Kannattaa siis tarkistaa nuo kohdat jos tuntuu, ettei kropasta pala rasva tai salilla ei voima tahdo karttua. Niistä on hyvä aloittaa ennen kuin tuomitsee geeninsä ja tyytyy kohtaloonsa. :) Totta kai, joskus asiat ovat monimutkaisempia ja nämä asiat eivät yksinään vie tuloksiin. Tällöin voi tarvita huomattavasti enemmän apuja useilta suunnilta ennen kuin ongelma ratkeaa. Mutta näitä tässä läpikäytyjä asioita tarkistamalla ei alkuvaiheessa voi mennä mehtään. Ja kyllä, hyvä valmentaja osaa avittaa ja pistää oikeaan suuntaan potkien jos tuntuu ettei itse tiedä paljonko syödä ja miten siellä salilla treenataan paremmin. :)

Ps. Toisistamme tietämättä olemme näköjään Kaisan kanssa käsitelleet samaa aihetta blogeissamme. Lukaise toki myös Kaisan postaus.

Blogipostaukset myös Facebookissa