5 virhettä jotka olen tehnyt syömiseni suhteen

Nykyään hyvässä tasapainossa syömisen ja ruoan kanssa elävänä, tulin miettineeksi mitä kaikkea vaiheita tässä oman polun varrella on ollutkaan. Otsikko on sinänsä huono, etten miellä tekemisiäni ruoan ja syömisen suhteen välttämättä virheiksi vaan ainoastaan luonnolliseksi kehityspoluksi siihen missä olen nyt.

Luultavasti myös sinä käyt juuri omaa polkuasi ja toivon että minun virheistäni voi olla sinulle jotain ajatuksen juurta tai apua. 

1. Pihistelin rasvan kanssa.

Muistatteko ajan kun rasvattomuus oli iso trendi? No minä olin sen trendin aallonharjalla, big time. Ei rasvaa mihinkään ja jos jotain käytin se oli Keiju 30 % margariinia. Rasva on kuitenkin välttämätöntä, ensinnäkin se pitää kylläisenä eikä tarvitse kieriä sudennälässä jo tunti syömisestä. Toisekseen sitä tarvitaan mm. rasvaliukoisten vitamiinien imeytymiseen, hormonien tuotantoon ja aivojen sujuvaan toimintaan ja sataan muuhun asiaan. Jep, ei ollut ihme, että näihin aikoihin kaaduin karkki- tai suolapähkinäpussiin aina viikonloppuisin, mieliteot olivat välillä isoja. 

2. En hoksannut proteiinin tärkeyttä

Opiskeluaikanani taisin elää pelkillä muroilla ja mannapuurolla. Ja jogurtilla. En tiennyt mitä proteiini edes on. Kun aloin kymmenisen vuotta sitten liikkua paljon, en silloinkaan hoksannut että tasainen ateriarytmi ja kunnollinen proteiinikomponentti edes kolmella aterialla päivässä olisivat jelppineet paljon. 

Kävin salilla ja tavoittelin lisää lihasta. No luonnollisesti sitä ei tullut, koska en syönyt riittävästi oikein mitään muuta kuin hiilareita. Voi että, mitä riittävä proteiinin saanti olisikaan tehnyt treeneissä jaksamiselle ja verensokerin hallinnalle tuolloin. Olin nopeasti nälkäinen ja hyvin kärttyinen verensokerin laskiessa aterioiden välillä. Riittävä proteiinin saanti jelppii kylläisyyden tunteen saavuttamisessa, toimii kudosten ja lihasten rakennusaineena ja ylipäätään tuo jaksamista.

3. Vedin rasvan kanssa överiksi.

Sitten kun hoksasin, että rasvoja tarvitaan, vetelin suoraan toiseen äärilaitaan, vähän huomaamattanikin. Tähän aikaan jätin hiilarit vähemmälle (kts. kohta 4) ja täytin vatsani eritoten kaikenlaisilla terveellisillä herkuilla, kuten tummalla suklaalla, raakasuklaalla, mantelijauholeivoksilla ja raakakakuilla. Sokerittomia ne olivat, mutta eivät todellakaan rasvattomia.

Näen tätä terveellisten herkkujen ylikulutusta silloin tällöin asiakkaillanikin. Vaikka raakakakut ja leivokset ovat toki parempi vaihtoehto kuin Snickers-patukat, ovat ne silti hyvin energiatiheitä. Ihan samalla lailla kuin sokeriherkut, tulisi näiden muidenkin herkkujen olla aika pienessä roolissa syömisessäsi. Suurin osa energiasta kun pitäisi kuitenkin tulla oikeasta ruoasta eli kasviksista, erilaisista proteiininlähteistä, hiilareista ja rasvasta. 

Rasva piti kylläisenä ja oloni paranikin ja voin jonkin aikaa paljon paremmin. Varmasti sen vuoksi, että syömäni energiamäärä lisääntyi ja sain sitä kautta lisää jaksamista. Kunnes en enää voinut, aloin väsyä treeneissä ja keräsin kroppaani myös kilotolkulla ylimääräistä. 

4. Pihistelin hiilareiden kanssa

Samaan aikaan kun kulutin isoja määriä rasvaa, jäivät hiilarit vähälle. Ensin vähensin niitä tarkoituksellisesti, koska halusin polttaa rasvaa. Minun kohdallani rasvaa paloi hetken hiilarittomuuden jälkeen reippaasti. Ongelmaksi lopulta muodostui se, etten koskaan hoksannut lisätä niitä asteittain takaisin vain treenasin jatkuvasti liian vähäisellä syömisellä. En saanut tuloksia voimassa enkä lihasmassassa. Lopulta myös jaksamiseni alkoi laahata ja lihoin, vaikka söin todella tarkasti ja silloisen itseni mielestä terveellisesti.

Olen luonnostani aika pieniruokainen ja syön harvoin liikaa. Rasvan kanssa läträäminen teki minusta nopeasti kylläisen ja söin jatkuvasti liian vähän todelliseen tarpeeseeni nähden. Kärsin kuitenkin jälkikäteen katsottuna viikonloppuisin mieliteoista, jotka kohdistuivat suolaisiin ja rasvaisiin ruokiin. Koska en ymmärtänyt lisätä hiilareita, kohdistuivat ruokahimotukseni raakasuklaaseen tai kohdassa 3 mainitsemiini "terveellisiin" herkkuihin. Kaiken olisi tuolloin korjannut tasapainoisempi ja monipuolisempi ruoan syöminen ja hiilarimäärien nostaminen.

5. Söin liian vähän RUOKAA

Tämä on ylivoimaisesti suurin asiakastyössänikin näkemäni ongelma. Itsekin pihistelin oikean ruoan syömistä pitkään. Halusin laihtua ja polttaa rasvaa ja pelkäsin ruokaa. Ruoka oli jollain tapaa vihollinen ja mitä vähemmän söin, sen onnistuneempi olin, "nyt en ainakaan liho". Voin kuitenkin huonosti enkä saanut salilla niitä tuloksia, joita halusin. Sen jälkeen kun treenieni fokus siirtyi kehon muuttamisesta voiman ja henkisen voimaantumisen lisäämiseen, oli ruvettava syömään! Leukoja ei vedellä ja kyykkytuloksia nosteta sipostelemalla ruoan kanssa liikoja. Tämä on ollut elämäni paras ajatusmuutos.

En ole vielä tavannut naisasiakasta, jolle olisi joutunut suosittelemaan AIDON RUOAN syömisen vähentämistä. Makeanhimo, ruokahimot, väsymys ja laihtumisen vaikeudet johtuvat todella usein siitä, että tavallista ruokaa pihistellään laihtumisen toivossa, kaatuen kuitenkin karkkipussiin viikonloppuisin. Kun syö säännöllisesti mitään makroravinnetta kategorisesti kieltämättä, voit varmasti paljon paremmin.

 

Haluatko oppia ruoasta, syömisestä ja laittaa vihdoin herkkuhimot aisoihin? Ja saada lisäksi maukkaita reseptejä arkeasi helpottamaan? Autan sinua voimaan paremmin 1.2. alkavalla Eroon makeanhimosta -kurssilla, jossa saat kaiken asiantuntemukseni ja vuosien valmennuskokemuksen tiivistettynä käyttöösi.

Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!