Sokeri, tuo paholainen(?)

Sokeri, ah, tuo nautintoaine, joka aiheuttaa niin paljon tunteita ja jolle annamme niin paljon valtaa. Se lohduttaa, palkitsee, ruoskii ja rankaiseekin. Se on turvana surussa ja mukana juhlassa. Sokeri on kuin kaksinaamainen rakastaja, joka toisena päivänä lirkuttelee ihanuuksia ja toisena loukkaa ja pahoinpitelee. Toisaalta siitä haluaisi eroon, mutta jo ajatuskin pelottaa. Nämä ovat todellisia kuvauksia sokerista asiakkailtani. 

Kaikki tietävät sokerin haitoista ja että luultavasti tekisi ihan hyvää syödä sitä hieman vähemmän. Olen kohdannut lukemattomia asiakkaita, joille sokeriset herkut ovat ongelma jonka he itsekin hyvin tiedostavat. Moni on aloittanut lakkoja, joilla herkuttelulle yritetään saada stoppi. Tai sokerin saannista tehdään palkinto: kun tämän viikon treenaan joka päivä, voin viikonloppuna herkutella. 

Sokerihimoinen ihminen on itse asiassa usein hyvinkin keskittynyt sokerista kieltäytymiseen, mutta aina vain repsahtaa. Olen omassa valmennushuoneessani kieltänyt repsahtamis-sanan käytön, koska se on niin auttamattoman masentava ja kielii siitä, että on jokin dieetti, lakko tai ruokavalio, jonka noudattamisesta on nyt oman itsekurinsa ja huonoutensa vuoksi astunut sivuraiteelle. Tosi kannustavaa not.

"Älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia." Mitäpä luulet ajattelevasi seuraavat hetket? No ihan varmasti sitä pinkkiä norsua. Sama pätee sokeriin. Siitä kieltäytyminen voi kasvattaa sokerinhimoa. On eri asia olla ihminen jonka ei tee mieli sokeria ja olla siksi sitä käyttämättä kuin olla sokerinhimoinen ihminen, joka jatkuvasti kieltäytyy sokerin syömisestä ja käyttää siihen valtavasti ajatusenergiaa.

Näen usein nämä kaksi tilaa sekoitettavan toisiinsa. Ensimmäinen on ehkä ihminen, jonka ruokailutavat, uni ja stressinhallinta ovat kunnossa ja joka voi silloin tällöin huoletta nauttia sokerista. Toisella on vielä opeteltavaa ja sokeri on vielä se joka vie eikä se joka vikisee. 

Siksipä ratkaisu ei olekaan se, että herkuista jatkuvasti kieltäydytään, vaan että opetellaan tilalle elämäntapoja, jotka tukevat onnistumista sokerihimojen selättämisessä. Keskitytään onnistumiseen ja hyvien asioiden lisäämiseen ennemmin kuin huonon poistamiseen ja tuloksia tulee varmasti. Kyllä se terve suhde sokeriinkin on ihan mahdollista saavuttaa. Jos et usko minua, usko vaikka ravitsemusasiantuntija Patrik Borgia, joka on näemmä kirjoittanut sokeririippuvuudesta meikäläistäkin fiksummin. 

Ruokailu, stressi, lepo, liikkuminen ja omien ajatusmallien tunnistaminen ovat ne asiat, joita täytyy tarkastella kriittisesti. Tiiätkö se haluamasi muutos onnistuu paljon paremmin silloin kun keskitytään siihen mitä hyvää tänään itselleni tekisin, kuin siihen, mistä tänään joudun kieltäytymään.

 

Jos haluat mukaan niihin viimeisiin sokerinselätystalkoisiin, tervetuloa mukaan 1.2. alkavalle Eroon makeanhimosta -verkkokurssille, jonne otan vielä osallistujia. Tervetuloa! <3