Kun syömisestä tulee paha mieli

Aloitetaan siitä, että normaali syöminen on terveellistä, mutta myös joustavaa ja rentoa. Normaalia syöjää eivät piinaa jatkuvasti ajatukset repsahtamisista tai ankarista rajoituksista, joissa ei lopulta pysty pitäytymään. Normaali syöjä valitsee mielellään terveellisiä ruokia ja rakastaa itseään niin että ravitsee itseään fiksulla sapuskalla. 

Normaali syöjä ei välttämättä ole herkkukieltäytyjä, vaan valitsee tietoisesti herkutella silloin tällöin. Herkun nauttimisen jälkeen olo on normaali ja hyvä, ei ähky tai ahdistava. Normaali syöjä ei näe satunnaisen herkuttelun jälkeen tarvetta erityistoimenpiteille, kuten syömisen rankalle rajoittamiselle seuraavana päivänä. Homma jatkuu kuten ennenkin ja herkku tuntuu vielä syömisenkin jälkeen hyvältä ajatukselta.

Huono omatunto syömisestä on aika kaukainen käsite. Normaali syöjä ymmärtää kokonaisuuden: kun suurin osa syömisistä on fiksuja, ei pulla silloin tällöin tee mitään muuta kuin hyvää.

 Laskiaispulla on minun valintani herkuksi ulkoiluretken päätteeksi. Mieheni liikkuu paljon ja hänen valintansa on Runebergin torttu sekä pulla. :) 

Laskiaispulla on minun valintani herkuksi ulkoiluretken päätteeksi. Mieheni liikkuu paljon ja hänen valintansa on Runebergin torttu sekä pulla. :) 

Kuitenkin monet tapaamani naiset tuntevat syömisistään jatkuvaa huonoa omaatuntoa. Hekin, jotka kaikilla mittareilla syövät oikein terveellisesti, monipuolisesti ja riittävästi. Kun syömisellä on tiukat rajat, normaali herkuttelu saa valtavat mittasuhteet. Suklaapala ei ole suklaapala, vaan se on heti lisäkerros mahamakkaroissa. Ulkona ystävien kanssa syöty intialainen ruoka/sushilautanen/insert any food here ei ole sallittua ruokaa, koska ei voi olla varma miten monta kaloria se sisälsi.

Monilla on lisäksi useita päällekkäisiä ja ristiriitaisia normeja, joiden mittarilla omaa syömistä arvioidaan: entinen karppaaja tuntee huonoa omaatuntoa hiilareiden syömisestä ja samaan aikaan siitä, että tuntuu jatkuvasti repsahtelevan karkkeihin. Lisäksi karppaaja söi eilen rahkan, missä oli lisäaineita, huono valinta, täytyisi pyrkiä syömään aitoa ruokaa.  

Toinen kokee, että mikään omassa päässä olevasta tiukasta ruokavaliosta poikkeava on väärin. Kun oli ajatellut syövänsä kanaa ja riisiä, mutta joutuu työpaikkaruokalassa tyytymään tänään kinkkukiusaukseen ja salaattiin, on epäonnistunut. 

Fitness- ja hyvinvointiblogit eivät sitten joissain tapauksissa auta asiaa. Blogit ovat päiväkirjamaisia ja vaikka niitä ei pitäisikään ruokavalionsa koostamisen lähteinä, ei voi olla tuntematta hienoista painetta vertailla omaa syömistään toisten tekemisiin.

Monet blogaajat ovat itse syömisensä kanssa hukassa (heipä hei täällä entinen ruokahukassa ollut bloggaaja!). Tiukan dieetin ja repsahtelujen välimaastoa ei ole. Osa syö normaalisti, mutta tuntee siitä huonoa omatuntoa ja sitä lievittääkseen tehdään detokseja, erilaisia ruokahaasteita tai aika ajoin dieetti. Kiristymistä ja dieettireseptejä esitellään kuvin.

Osa on sitten oikeita fitness-urheilijoita ja heidän blogejaan täytyisi lukea sellaisina: ne eivät voi olla tavallisen ihmisen ruokafilosofian ainoita lähteitä tai esikuvia kuten eivät kilpauimarinkaan syömiset esikuvana toimistotyöläiselle.

Kuva jonka hyvinvointiblogien suurkuluttaja saa on monasti se, ettei normaalin syömisen tilaa ole tai että se on vaikeasti saavutettavissa. Reseptit ovat "terveellisiä pizzoja tai jäätelöitä", mikä taas antaa kuvan ettei sitä real dealia saisi koskaan syödä jos haluaa olla terve ja hyvässä kehonkoostumuksessa. Paitsi kun on cheat day, jolloin vedetään kaikkea kiellettyä maha pinkeäksi. Taaskin ok, jos olet syömisiesi kanssa tasapainossa oleva fitness-urheilija ja treenaat kovaa. Ei ok malliksi pari kertaa viikossa jumpassa käyvälle toimistyöläiselle. 

En siis syytä kanssablogaajiani mistään, herättelen vain teitä lukijoitani olemaan itsenne suhteen armollisempia ja mediassa kriittisempiä. Onko blogien ja artikkelien lukeminen vapauttavaa, kannustavaa ja inspiroivaa? Jos kyllä, jatka ihmeessä! Jos sen sijaan tunnet olosi huonoksi, lopeta. 

Toiset meistä ovat vaikutteille herkempiä, itse kuulun tähän joukkoon. Kroonistuneen huonon omantunnon, keho -ja ruokakuvien vertailun ja alemmuudentunteen takia lopetin muutama vuosi sitten kaikkien sellaisten sivujen seuraamisen, josta koin etten oikeasti inspiroidu. Tämä on yksi parhaita päätöksiäni ja on myös yrittäjänä auttanut oman ääneni löytämisessä. 

Miten sitten välttää huono omatunto ja paha mieli? Kuten asiakkaani Heidi sanoo (ja hää on viisas leidi): tee asioita rakkaudesta. Syö, liiku ja lepää niin kuin haluaisit itsellesi hyvää. Hyvän ja normaalin syömisen ei tarvitse olla ylivaikeaa eikä sen kuulu olla koko ajan taistelua ja tuskaa. Jokaisen on tietysti käytävä se oma tiensä kuoppineen ja mäkineen, jotta oppi uppoaa lopulta kalloon. Ei voi osata jos ei ensin opettele. Omalta osaltani haluan tarjota näitä pieniä vihjeitä, jotta sinun matkasi olisi vähemmän kuoppainen kuin meikäläisen. <3